tiistai 6. elokuuta 2013

Muutoksia elämässä

Yli vuoden työttömänä tässä ollut joten arki on ollut aikalailla samanlaista, tapahtumissa käynyt, hakenut töitä ja nähnyt tuttuja sillon tällön, karaokea ja tanssimista kerran kuussa tai pari kertaa, ompelua ja pelaamista seka miesystävän kanssa oloa. Olen myös koko tämän ajan asunut yhä porukoiden tykönä enkä vielä kertaakaan ole asunut itsekseni. Opiskelu alkaa muutaman viikon päästä Ammatti korkeessa muotoilijaksi odota tätä niin innolla pidän opiskelusta uusien asioiden oppiminen on aina mukavaa. Muuttokin on tiedossa no onneks tuolta ei ole pitkä matka kotiin, ompelu välineet kuitenki jää tänne porukoiden tykö joten aika usein varmaan tulen sit kotona poikkeamaan tarkoitus olisi ommella verhot heti itelle kun saa mitattua ikkunta solu asunnosta.

Jännitän myös aika paljon tuleeko olemaan sitten kämppäkaveria tuossa asunnossa ja mimmoinen sitten on.  Mietin kyllä myös aika paljon sitä että pitääkö jotkut mua sitten pelottavana joidenkin tiettyjen puketumis tyylien takia tai jotain... Toivon mukaan tullaan kuitenkin sit hyvin toimeen. Täytyy myös sanoa että mun tulee ikävä mun huonetta, varsinkin noita tapetteja ja muutenki meidän kodin henkeä, veikkaan kyllä että porukoil ja pikkuveikalkin tulee ikävä mua jossain määrin mut toisaalta taas ovat iloisia että alan elämään itekseni ja et olen saanut hyvän opiskelupaikan.

Yksi mitä toivon opiskelulta olisi se että saisi oikeasti jonkun ystävän mulla ei semmoista ole ollut 8 vuoteen, en oo käyny tyttöporukal leffas, enkä shoppailemas tai mitään tuommoista. Ja KYLLÄ minunkin sisälläni asuu nainen joka haluaisi välillä tehdä naistenkin juttuja shoppailla, katella leffoja, käydä bilettämässä, keikoilla ja semmoista! Tykkään silti noista äijäkavereista joita löytyykin sit paljon. Ainut vaan et osa on muuttanut muualle, osa armeijassa ja nyt kun itekin muuttaa kauemmas niin harvemmin tulee nähtyä porukal. On mulla myös sit pari cosplay likka kaveria jotka oon tuntenu yli 5-vuotta, harmi vaan että välimatkat ovat sen verran pitkät että coneissa sitten tosiaan yleensä nähdään.  Onneksi on myös kilta olisi se kiva tietenki, jos saataisiin joku toinenkin nainen mukaan ryhmää! Onneks Teemu on mun elämässä kuitenki, yksinäisempää olisi vielä jos en seurustelisi.

Olen kyllä itse hieman huono tutustumaan naisiin ja ehkä ujokin yleensä ottaen uusien ihmisten suhteen. Ja naiset osaa vaan olla petollisempia kun miehet ja aikalail ala-aste ajoista yläasteelle asti sai tän kokea ja kenties siitä sitten johtunee et pelkää sitä syrjityksi tulemista ala-asteel tytöt ei halunnu mua leikkihin mukaan mut no luokan pojat sit oli mun kavereita ja otti mut ryhmään mukaan, yläasteel taas olin liian erilainen ja kiltti tyttö kun en polttanu enkä juonu alkoholi juomia sillon ja kuuntelin HIMiä niin en sit tuon takia sopinu mukaan. Ammattiopistossa onneks meillä oli mukava ryhmä ja vaikka kaikki oli ihan erilaisia persooniltaan ja tykkäsi ihan eri jutuista niin oltiin aivan mahtava luokka. Heitäkään ei usein enään näe harmi. :(

Tämmöistä mietintää.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti