torstai 26. joulukuuta 2013

"I Have A Right"

Joulun alla on tullu mietittyä aika paljon maailman menoa ja omaa itseä myös sitä mitä kaikkea tässä on tapahtunut vuoden sisällä ja muutenkin mitä olen elämässäni kokenut, ihan liikaa huonoja asioita minulle, kaikesta huolimatta osaan olla onnellinen ilman erityistä syytä siellä on ne pienet ilon aiheet jotka kuitenkin tekevät minut onnelliseksi ja jaksan seistä omilla jaloillani ja ottaa maailman vastaan semmoisena kun se tulee... me against the world right? joskus ajattelin että tarvitsen siihen muita ihmisiä, että voisin olla onnellinen ja nauttia elämästä. No en helvetissä tarvitse ketään siihen! joten voin aamulla hymyillen lähteä talsimaan ja nauttia siitä mitä on. Se voi olla aamulla auringon paiste, kaunis sää, nukuin hyvin yö unet tai juuri sillä hetkellä soi joku mahti kipale ipodista jota tekisi mieli fiilistellä siinä samalla ihan täysillä.

Joululomani  ei alkanut kovin kivoissa merkeissä tosiaan, muotoilun pikkujoulut menivät omalta osaltani vähän huonosti ja hammaskin oli tulehtunut joten harmitti ettei viitsinyt puhua melkein yhtään kun sattui vain niin paljon. No mutta kuitenkin voisin vain tähän lyhyesti sanoa ja lainata Ronia, että "Hän on poikaystäväni senkin möllit!!!!"

No joo tuon jälkeen oli sit Raskasta Joulua keikka aivan mahtavuutta! lopetettiin kyllä kesken, koska palohälytykset alko hälyttää, mutta nautin joka sekunnista täysin siemauksin kiitos Aholan street teamille voitto lipusta!
Sitten perjantaina lähdinkin kohti Akaata.
Lauantaina poikkesin tanssaamassa lumouksessa ostin T-paidankin nyt on haalaribileisiin hyvä paita, Ja kiitos Jaanalle avain nauhasta ja mahtavasta musiikista! :)

En tiedä pitäisikö sitten vain omaa itseään muuttaa...
Itse kuitenkin olen semmoinen että jos ryhtyy parisuhteeseen niin sit ollaan vakavissaan tulevaisuuden suhteen. Olen itse valmis antamaan kaikkeni yhteisen tulevaisuuden eteen. Sen takia kaikki tekemiseni, valintani ja sanomani asiat ovat sitä yhteistä tulevaisuutta varten joka päivä, mutta miksi minä antaisin kaikkeni ja mun herkän sydämen siihen jos mullekaan ei anneta samalla tavalla takaisin asioita, kyllä mä ymmärrän sen että jotkut rakastuvat hitaammin jne. En hoputa ketään semmoinen on tyhmää, En vain ymmärrä miksi ryhtyä parisuhteeseen jos ei ole valmis sitoutumaan millään tapaa vielä ja toinen sanoo suhteen alussa et hei mun kans ollaan sit tosi vakavissaan mua on satuttetu tarpeeksi ja oon hajonnu palasiksi jo ihan liian monta kertaa ja lähdetään suunnittelee sitä yhteistä tulevaisuuta ja jos ei niin mun kans ei olla ollenkaa? Yleensäkin ottaen tuntuu kauheen vaikealta nykyään parisuhteet jos haluaa olla tosiaan vakavissan ja haluaa sen oman perheen ja normaalin avioliiton samanlaisen kuin iso vanhemmilla ja omilla vanhemmilla.
Onhan mulla vielä omat tärkeät unelmani haluan matkustaa paljon, nähdä maailmaa, tehdä jotain unohtumattomia asioita, menestyä työ elämässä, ommella, piirtää, omistaa oman ompelu huoneen ja nörtti luolan kaikkine hienoine figuureineen ja peleineen ja elokuvineen, omistaa levyt joita rakastan nähdä yhtyeet joita en ole vielä nähnyt ja toivon että jätän jälkeeni jotain hyvää edes pieniä asioita, jotain muistoja, haluan että ystävät muistaisi mut siitä että oon aina täällä heidän tukena ja pysyn positiivisena kaikesta ikävästä huolimatta, se on ollut itselle yksi tärkeimpiä sanottuja asioita. Joten en kuitenkaa vielä omaan perheeseen ole valmis en tosiaankaan! toivon vain että sille on sit hyvät pohjat ja useamman vuoden parisuhde ja yhdessä asumista takana ja kokemus siitä, että asiat sujuu yhdessä eläen ottaen huomioon sen että joskus ei enään oltaisi vaan kahden vaan olisi sitten omia lapsia joskus.

Joten suljen sydämeni hetkeksi turvaan maailman pahuudelta, voin ehkä antaa osan herkkyydestäni, positiivisuudesta ja kauneudesta mitä maailmaani kuuluu, mutta sinne kuuluu myös ne synkätkin asiat arvet jotka tuskin ikinä parantuu kunnolla jos ne revitään aina uusiksi auki. Mun kohdalla pitää miettiä aika paljon kyllä joo tekemisiään oon kokenu paljon ja jotkut asiat saattavat muistuttaa vanhoista asioista mulle on tehty näin ennenkin, sattuu siis tuplasti enemmän. Toivon että jonain päivänä henkilö jonka kanssa nyt seurustelen omistautuisi vain minulle ja rakastuisi minuun enemmän kuin kukaan muu kuitenkin loppujen lopuksi hänen seurassaan mun on hyvä olla tiedän että mun ei tarvitse esittää mitään ja tärkeintä on se et uskallan itkeä herkkien elokuvien aikana ilman pelkoa että naurettaisiin ja pidettäisiin naurettavana, tykkään tehdä hänen kanssaan yhdessä muitakin juttuja kuten videopelien pelailu, cossi asujen tekeminen ruuan laitto yms. tietenkin on sitten ne omat jutut mitä haluan tehdä itekseni ja en huoli miestäni mukaan esim. joillekin keikoille, jos hänestä alkaa tuntumaan siltä että näin ei tule tapahtumaan ikinä että hän rakastuisi minuun ja että tosiaan ns. omistautuisi minulle, niin toivon että hän antaisi mun sitten mennä.... (enkä nyt meinaa omistautumisella että pitäisi olla 24/7 mun kanssa koko ajan mut tiettyjen asioiden pitäisi olla kunnossa ja toivonkin että tekee omia juttujansa ilman minua jne.)

Haluan vain elämältäni sen, että voin vanhana, kun aika koittaa ajatella vain sitä, että mulla oli ihana elämä ja että ei tarvitsisi katua tekemättömiä asioita ja että olisi oma perhe loppuun asti ja siinä ohella toteuttanut unelmia.

Joten tähän loppuun ehkä tälle hetkelle sopiva kappale I Have A Right.

  
  


tiistai 10. joulukuuta 2013

The Sounds, Turisas, Enskat ja leffoja

Viikonloppu hurahti taas menon merkeissä tuosta vaan! Murun kaa lähdettiin katsomaan itsenäisyyspäivänä The Soundsia Helsinkiin Tavastialle. Viimeksi tullu käytyä Tavastialla pari vuotta sitten ja silloin kävin katsomas Turisasta. The Soundsia en pahemmin ollu kuunnellukaan ennen kuin tiesin meneväni keikalle, mutta tykästyin kyllä tähän yhtyeseen voi mennä toistekin heitä katsomaan ja kuuntelemaan.

Launtaina olikin sitten minulle viel mieluisempi ilta. Turisas ja Ensiferum täytyy kyllä sanoa et harvoin tulee väsyttyä niin nopeasti keikal mutta Ensiferumin jälkeen oli veto jo ihan poissa oli mielettömän kuuma Nosturilla. Ihme kyllä, että kuitenkin riitti virtaa vielä Turisaksen ajaksi. Turisas on ollut jo itselle pidemmän aikaa semmonen skarppaus ja positiivinen yhtye sitä kuunnellaan lenkkeilessä ja kun pitää rage ommella koulujuttuja valmiiksi ja saada intoa hommaan yms. Saa hyvää puhtia tekemisiin. Turisas nyt on aina tähän mennessä heittäny hyvän keikan, ei oo tarvinnu pettyä ikinä yhtyeeseen ja taas tuli kyl todistettua että jep he ovat loistavia ja tuommoista on hieno seurata, onnen kyyneliä siinä sai tihrustella, plus saippua lumisade oli jotain uutta ja siistiä! Petiin kun pääsi niin kyl uni tuli heti, aamulla herätessä sitä sit mietti vain että olinko keikalla just kattomas Turisasta? kyllä olin! näistä tuntemuksista jotenkin tietää että siellä on ollu täysillä mukana fiilistelemässä, musiikki on yksi niistä asioista joita ilman en pärjäisi, kasvanu aikuiseksi sen parissa. Vaikka en kovin aikuisena itseäni pidä, sisäinen Peter Pan löytyy vielä. 

Oltiin murun kaa tosiaan sit Paavon tykönä yötä siel tuli kateltua Riding The Bullet, Stephen Kingin leffa yks mun suosikkeja tietys määrin osaa samaistua siihen päähenkilöön sitä tulee käytyä samanmoisia sisäisiä keskusteluja itekseen, muutenkin tykkään Kingin kirjoista ja elokuvista toivon mukaan pian pääsisi näkemään tuon uusiksi kuvatun Carrien. Toinen leffa mikä kateltiin oli Kick-Ass 2. Tämä toinen osa jotenki kolahti ihan täysillä aivan mahtava leffa, Batmania ei nyt voita mikään tietenkään, se tulee oleen aina se mun number one! mutta tässäkin tietynlainen samaistuminen Mindyyn tuli, siksi kaiketi leffa kosketti ja ajatus siitä että maailmasta voisi tehdä paremman paikan kaikille, sitä itse toivoisin voivani tehdä jossain määrin pienillä asioilla, mutta pienistä asioistahan voi tulla suuria kokonaisuuksia.

Mahtava viikonloppu siis mahtavassa seurassa ja mahtavan musiikin parissa, Kiitos! seuraavia keikkoja odotelles.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Showtime Storytime... unelmat voivat käydä toteen

Tämä viikko ei alkanut mitenkään hehkeissä merkeissä mieletön syysmasennus iski ja kävin itseni kanssa mielessäni vaikeita asioita läpi, se huono puoli joskus siinä tosiaan on että sitä yli ajattelee asioita. Pitäisi siinä vaiheessa osata siirtä ajatukset muualle ja puuhailla jotain ainoa vaan et hieman vaikeata se on jos ei semmosta tekemistä sitten siihen hätään löydy. Itse vielä kun olen sen verran herkkä jotenkin tunne asioille niin en osaa yhtään peitellä tunteitani jos olen iloinen olen iloinen ja jos joku harmittaa niin se sitten harmittaa myös. Kuitenkin tunnen oloni maailman onnellisimmaksi naiseksi, minul on ihana mies tukemassa ja turvana.  Pidän siitä että hän on ihan omanlaisensa ja hänen kanssa on mukava puuhailla kaikkea :)

Itsestä myös tuntuu siltä et minusta pidetään tämmöisenä kokonaisuutena se jotenki helpottaa oloa ja tapaa olla läsnä. Ei tarvitse pelätä kyyneliä musiikin tai elokuvien aikana. Saan olla oma herkkä itseni.

Ja vaikka nyt tosiaan alkuviikko olikin itselle rankempi olen kiitollinen siitä, että muru tosiaan on jaksanu omien kiireidensä keskellä miun murheita.

Kuitenkin asiaan torstaina tosiaan tein reissun Helsinkiin parin kaverin kanssa katselemaan tuon Nightwishin live keikan Tennispalatsiin, kylmät väreet meni vähän väliä ja kyyneliä tuli mahtava yhtye ja se miten yhtye on kasvanut koko ajan siitä lähtien kun itse aloitti kuuntelemaan yhtyettä se tuntui hienolta 2014 tulee oleen omalla tavallaan itselle tosi nostalginen vuosi kun 10 v sitten aloin kuuntelemaan Nightwishia, The 69 Eyesiä, HIMiä ja Negativea.
Pääsin tapaamaan Nightwishin jäsenistä tosiaan torstaina Floor Jansenin (hän on omasta mielestä aivan ihana) ja Jukka Nevalaisen harmitti etten kuitenkaa saanu enempää sanoja suusta kuin kiitos!
Voin vain kuvitella kuinka sitten vielä tästäkin vanhempana kuuntelen näitä yhtyeitä 




Oli aivan mahtava ilta siis!

Lauantai aamuna sit kattelin porukoiden kanssa tuon dokumentin ja uusiksi tuota live keikkaa se oli mukavaa näin pitkästä aikaa fiilistellä musiikkia vanhempien kanssa.
Illalla tosiaan olikin sitten tiedossa The 69 Eyesin keikka, en ole The 69 Eyesiä nähny klubilla aikasemmin ja kun paikka oli jo enneltä tuttu kuitenki niin odotin aika kuumottavaa keikkaa ja kyllähän siellä eturivissä lämmin ja hiki tuli. Mikä myös piristi itseä tosi paljon oli se että ekaa kertaa Jussi tuli antamaan minulle rumpu kapulan käteen me is happy!

Eli aivan mahtava loppuviikko! Ensiviikon The Sounds, Turisas ja Ensiferum keikkoja odotan nyt oikein innolla! Ensiviikko tietää myös ankaraa opiskelu töiden tekemistä harmittaa että motivaatiota laskee oma raha pula, ei ole varaa tehdä ihan kaikkea hienoja ideoita mitä tulee vastaan :/

Plus hain tuutoriksi ja miut sitten valittiin tuutoriksi ens keväänä siis koulutus sitä varten tätäkin odotan innolla!