torstai 26. joulukuuta 2013

"I Have A Right"

Joulun alla on tullu mietittyä aika paljon maailman menoa ja omaa itseä myös sitä mitä kaikkea tässä on tapahtunut vuoden sisällä ja muutenkin mitä olen elämässäni kokenut, ihan liikaa huonoja asioita minulle, kaikesta huolimatta osaan olla onnellinen ilman erityistä syytä siellä on ne pienet ilon aiheet jotka kuitenkin tekevät minut onnelliseksi ja jaksan seistä omilla jaloillani ja ottaa maailman vastaan semmoisena kun se tulee... me against the world right? joskus ajattelin että tarvitsen siihen muita ihmisiä, että voisin olla onnellinen ja nauttia elämästä. No en helvetissä tarvitse ketään siihen! joten voin aamulla hymyillen lähteä talsimaan ja nauttia siitä mitä on. Se voi olla aamulla auringon paiste, kaunis sää, nukuin hyvin yö unet tai juuri sillä hetkellä soi joku mahti kipale ipodista jota tekisi mieli fiilistellä siinä samalla ihan täysillä.

Joululomani  ei alkanut kovin kivoissa merkeissä tosiaan, muotoilun pikkujoulut menivät omalta osaltani vähän huonosti ja hammaskin oli tulehtunut joten harmitti ettei viitsinyt puhua melkein yhtään kun sattui vain niin paljon. No mutta kuitenkin voisin vain tähän lyhyesti sanoa ja lainata Ronia, että "Hän on poikaystäväni senkin möllit!!!!"

No joo tuon jälkeen oli sit Raskasta Joulua keikka aivan mahtavuutta! lopetettiin kyllä kesken, koska palohälytykset alko hälyttää, mutta nautin joka sekunnista täysin siemauksin kiitos Aholan street teamille voitto lipusta!
Sitten perjantaina lähdinkin kohti Akaata.
Lauantaina poikkesin tanssaamassa lumouksessa ostin T-paidankin nyt on haalaribileisiin hyvä paita, Ja kiitos Jaanalle avain nauhasta ja mahtavasta musiikista! :)

En tiedä pitäisikö sitten vain omaa itseään muuttaa...
Itse kuitenkin olen semmoinen että jos ryhtyy parisuhteeseen niin sit ollaan vakavissaan tulevaisuuden suhteen. Olen itse valmis antamaan kaikkeni yhteisen tulevaisuuden eteen. Sen takia kaikki tekemiseni, valintani ja sanomani asiat ovat sitä yhteistä tulevaisuutta varten joka päivä, mutta miksi minä antaisin kaikkeni ja mun herkän sydämen siihen jos mullekaan ei anneta samalla tavalla takaisin asioita, kyllä mä ymmärrän sen että jotkut rakastuvat hitaammin jne. En hoputa ketään semmoinen on tyhmää, En vain ymmärrä miksi ryhtyä parisuhteeseen jos ei ole valmis sitoutumaan millään tapaa vielä ja toinen sanoo suhteen alussa et hei mun kans ollaan sit tosi vakavissaan mua on satuttetu tarpeeksi ja oon hajonnu palasiksi jo ihan liian monta kertaa ja lähdetään suunnittelee sitä yhteistä tulevaisuuta ja jos ei niin mun kans ei olla ollenkaa? Yleensäkin ottaen tuntuu kauheen vaikealta nykyään parisuhteet jos haluaa olla tosiaan vakavissan ja haluaa sen oman perheen ja normaalin avioliiton samanlaisen kuin iso vanhemmilla ja omilla vanhemmilla.
Onhan mulla vielä omat tärkeät unelmani haluan matkustaa paljon, nähdä maailmaa, tehdä jotain unohtumattomia asioita, menestyä työ elämässä, ommella, piirtää, omistaa oman ompelu huoneen ja nörtti luolan kaikkine hienoine figuureineen ja peleineen ja elokuvineen, omistaa levyt joita rakastan nähdä yhtyeet joita en ole vielä nähnyt ja toivon että jätän jälkeeni jotain hyvää edes pieniä asioita, jotain muistoja, haluan että ystävät muistaisi mut siitä että oon aina täällä heidän tukena ja pysyn positiivisena kaikesta ikävästä huolimatta, se on ollut itselle yksi tärkeimpiä sanottuja asioita. Joten en kuitenkaa vielä omaan perheeseen ole valmis en tosiaankaan! toivon vain että sille on sit hyvät pohjat ja useamman vuoden parisuhde ja yhdessä asumista takana ja kokemus siitä, että asiat sujuu yhdessä eläen ottaen huomioon sen että joskus ei enään oltaisi vaan kahden vaan olisi sitten omia lapsia joskus.

Joten suljen sydämeni hetkeksi turvaan maailman pahuudelta, voin ehkä antaa osan herkkyydestäni, positiivisuudesta ja kauneudesta mitä maailmaani kuuluu, mutta sinne kuuluu myös ne synkätkin asiat arvet jotka tuskin ikinä parantuu kunnolla jos ne revitään aina uusiksi auki. Mun kohdalla pitää miettiä aika paljon kyllä joo tekemisiään oon kokenu paljon ja jotkut asiat saattavat muistuttaa vanhoista asioista mulle on tehty näin ennenkin, sattuu siis tuplasti enemmän. Toivon että jonain päivänä henkilö jonka kanssa nyt seurustelen omistautuisi vain minulle ja rakastuisi minuun enemmän kuin kukaan muu kuitenkin loppujen lopuksi hänen seurassaan mun on hyvä olla tiedän että mun ei tarvitse esittää mitään ja tärkeintä on se et uskallan itkeä herkkien elokuvien aikana ilman pelkoa että naurettaisiin ja pidettäisiin naurettavana, tykkään tehdä hänen kanssaan yhdessä muitakin juttuja kuten videopelien pelailu, cossi asujen tekeminen ruuan laitto yms. tietenkin on sitten ne omat jutut mitä haluan tehdä itekseni ja en huoli miestäni mukaan esim. joillekin keikoille, jos hänestä alkaa tuntumaan siltä että näin ei tule tapahtumaan ikinä että hän rakastuisi minuun ja että tosiaan ns. omistautuisi minulle, niin toivon että hän antaisi mun sitten mennä.... (enkä nyt meinaa omistautumisella että pitäisi olla 24/7 mun kanssa koko ajan mut tiettyjen asioiden pitäisi olla kunnossa ja toivonkin että tekee omia juttujansa ilman minua jne.)

Haluan vain elämältäni sen, että voin vanhana, kun aika koittaa ajatella vain sitä, että mulla oli ihana elämä ja että ei tarvitsisi katua tekemättömiä asioita ja että olisi oma perhe loppuun asti ja siinä ohella toteuttanut unelmia.

Joten tähän loppuun ehkä tälle hetkelle sopiva kappale I Have A Right.

  
  


2 kommenttia:

  1. Se on kai tää nykymaailma, kun väki ei enää uskalla sitoutua mihinkään ja pitkät suhteet ovat harvinaisuus. Leuka ylös vaan: Saattaa tilanne muuttua, kun sitä vähiten odotat. Ja ihmisetkin muuttuu. Jotkut ikisinkku-rentut saattaa alkaa kaivata omaa perheenlisäystä ja koulukiusaajista voi tulla auttavaisia ja sympaattisia kavereita. Jaksamisia sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ja nimenomaan ihmiset voi tosiaan muuttua, on mulla kuitenkin mielettömän hyvä olla tuon yhden hassun kanssa ja aion pitää siitä kiinni :)

      Poista