tiistai 23. joulukuuta 2014

Sairaslomaa ja normikin loma alkoi

Mitä mietin on nyt semmoinen kysymys jota on saanu kuulla aiko paljon. Sitä kerkee miettimään yllättävän paljon asioita ja ajatuksissa välillä liikkuu semmosia asioita et välillä sitä mietit et miks mää edes kulutan tähän asiaan ajatuksia.

Mutta tässähän se aika taas on hurahtanu ja lomakin mul jo oikeastaan alko ennen aikojaan kun niskalihakset tulehtu ja sen takia voin yllättävän pahoin tai sit olin vaan pahasti kipeä ja oli pidempi sairasloma. Olo alkaa huomattavasti olemaan parempi ja jaksan tehdäkin asioita. Voi olla myös että stressillä oli oma osuutensa asiaan ja sillä että juoksia paikasta paikkaan edestakasin, sitä myös huomaa välillä kuin paljon ihmiset osaa aiheuttaa stressiä.

Pkkujoulujahan tuli vietettyä urakalla tietojenkäsittelijöiden pikkujouluis käväsin, nää oli jopa paremmat kun mitä muotoilun omat, sit oli tietty killan omat pikkujoulut!
käytiin keilaamas ja siinä sitten sai todeta kui huono mää olen siinä lajissa. Oli kyllä mielettömän hauskaa ja tästä ajateltiinkin vakio retkee kun toijalas käydään porukal.

Kouluhommiakin on nyt vähän jääny rästiin kun en pystynyt ompelemaan yhtään enkä koneella tekemään mitään, pelaaminenkin siis jäi joksikin aikaa hyvin vähälle, kui hyödytön olo tuossa ajassa tuli. Jouduin jättämään Metalorgynkin välistä, mutta Turmion Kätilöt ny onneks keikkailee ahkerasti joten enköhän heidät nää taas pian jollain keikalla.

Ihmissuhde stressi on helpottanu ja koulustakin tosiaan saa nyt hetken olla poissa ja lomailla, vaikka sähköpostia saa seurata todella ahkerasti tulevien vaihtareiden takia ja onhan meil tulossa heti vuoden alkuun hallituksen mökki/pekonievakko.

Ensimmäistä kertaa en tiedä missä olen ja mitä  teen kun on omat synttärit mikä on vähän outoa. Toivon mukaan voisi olla porukoilla, mutta en vielä tiedä varmaksi. Pitkästä aikaa päsee myös Lumouksen 80's bileisiin dog's homeen näitäkin ollut ikävä ja tietenkin siellä pääsee näkeen tuttuja pitkästä aikaa.

Onhan täs tapahtunut kaikkea muutakin kävin katsommassa sonata arcticaa, aloin seurustelemaan (mitä mun ei kyllä pitänyt tehdä viel hetkeen piti katsella ihan rauhassa ja myös hieman miettiä omaa itseään persoonana ja sitä mitä haluaa se nyt ehkä hieman harmittaa että en kerennyt käymään näitä asioita rauhassa läpi). Olen kyllä onnellinen.
Uskon kuitenkin että tästä suhteesta voi tulla jotain hyvää mutta ajan kanssahan sen sitten näkee loppujen lopuksi. Huomaa kyllä kuinka sitä pelkää vielä tuntea asioita yhtään voimakkaammin tykkään ihan mielettömästi hänestä ja tykkään olla hänen seurassaan ja hän saa minut hymyilemään.

Ensivuodelle siis on kivoja asioita tiedossa kasaribileet, beatcon, desucon frostbite pitkästä aikaa taas cossausta ja toivon mukaan saan mun asuni tehtyä ja peruukit tilattua hyvissä ajoin se taas tässä vähän jännittää ja keväällä alkaa mun työharjoitelu mitä odotan myös aika innolla ja tottakai vietän murun kanssa mahdollisimman paljon aikaa aina kun voi
välimatka nyt taas vähän pelottaa mutta ei se ole kuin n.2 tunnin matka.

Odotan myös entistä enemmän vain ensi vuoden syksyä, joskus syksyllä tai talvella pitäisi päästä tuohon leukaoperaatio leikkaukseen ja tosiaan toivosin että aika kuluisi mahdollisimman pian ihan vain sen takia et mun purenta on nyt entistä huonompi ja niska on kipee ja päätä särkee tän takia harmittaa että täs välissä pitää tosiaan olla tää pakko pitää rautoja välivaihe. Kyllä mää jaksan murr murr!!

Lanejakin pitää myös alkaa suunitteleen keväälle toivottavasti saadaan taas yhtä hyvin poppoota kun mitä tän syksyn Foolaneil oli.

Hyvää joulua siis kaikille tasapuolisesti & ihanaa uutta vuotta.


tähän loppuun loppu vuoden kuvia mitä on tullu otettua ja tehtyä


pekonievakko heli

bittien pikkujoulu vaatetus




Killan pikkujoulu syötävät omnoms


Infektios tuli käytyä


isoja poneja!

Isin kans käytiin isomummun ja isopapan haudalla laittaan kynttilät

sain parhaimman lahjan tätä onkin jo haluttu useampi vuosi kiitos muru <3










tiistai 25. marraskuuta 2014

But it's hard.. because I make it hard

Joskus niin tuntuu vaan tältä, menneet kulkee aina jossain määrin mukana, ne kasvattaa kuitenkin yhä edelleen itseä.
Loppujen lopuksi asiat ei olekaan niin vaikeita mitä uskoisi


Jotenkin hetken aikaa ollut vain semmoinen olo et ahidstaa ja on ollut kauhean stressaantunut olo kaikesta voisiko sitä puhua sitten "draamasta" ympärillä. Mää en oo ikinä nähnyt itseäni mitenkään erikoisena naisena tai erityisen ihailtavana... mitä ihmettä jotkut näkevät minus?
tiedän kyllä hyvät ja huonot puoleni aika hyvin. 

Olen antanut itselleni kyllä tässä aikaa nauttia omista asioista jopa pelailutkin ovat jääneet vähemmälle joskus on tuntunu vaan siltä et haluan olla ajatusteni kanssa nyt hetken rauhassa, se on kyllä tuntunut hyvältä. Välillä kyllä on sit taas saanu huomata sen että on vain miettinyt liikaa asioita ja sit sitä huomaa vellovansa siellä masennuksen syövereissä. Kavereiden seura on ollut kyllä parasta tässä, pidettiin pitkästä aikaa lautapeli-iltaakin.
Pikkuvelikin oli pelaamassa sen tyttöystävän kanssa meidän seuras, joten sekin oli mukavaa.
Kattelin myös Cheekin olympiastadionin keikkaa dvd:ltä heidän kanssaan, Jussi 69:llä ollu hienot paikat muuten tuolla keikalla. Oli vain mieletön wau fiilis kun sitä katseli.  (jeps tykkään jopa Cheekistä)

Täytyy kyllä myöntää et oon hemmetin ylpee mun veljestä ja no on se aina ollu kyl ihan huippu pikkuveli, kai se on jotain ottanu opikseen mun puheista ja siitä miten se on nähny mua välil kohdeltavan. Välillä mietin että miten ihmeessä pikkuveikka saa parisuhteen näyttämään niin helpolta ja simppeliltä. No oikeestaan tiedän sen kyllä itsekin onhan itelläkin ollut yksi semmoinen suhde joka on ollut sellainen et se vain toimi, silloin kuitenkin olin nuori ja tyhmä ja sinisilmäinen asioille ja mokasin kaiken. No tämäkin on kuitenki opettanut paljon itselle

Tosiaan ajattelen vain mielessäni monty python holy grail ritarien kuoro äänellä RUN AWAYYYYY RUN AWAYYY. Tuntuu siltä et kaikki on sekaisin mutta, toisaalta kaikkien näiden sekavien tunteiden keskellä tiedän mitä haluan!
Mutta ne asiat tulee vain ajan kanssa ja aikaa minä eniten tässä haluan juuri tällä hetkellä.
Kuitenkin tärkeintä ja päällimmäisenä on se että mulla on hyvä olla ja sen pohjalta kerrankin mietin jopa ihan kunnolla asioita enkä mee vain tunne pohjalta tekemään hölmöjä päätöksiä ja ajatellen muita ja unohtaisin itseni sinne kaiken alle. Ei ja iso EI.


Itsevarmuuteni welcome back


tiistai 11. marraskuuta 2014

Kun tarvitsee aikaa itselleen.

Täytyy myöntää et mut sai aika maahan ja masentuneeks, kommentti että en ollut minkään arvoinen. Tyhmää oli itse lähteä miettimään tuota edes et mahdanpa olla kamala ihminen, kun noin sanotaan. Itse en voisi kuvitellakaan sanovani kaikista säädöistä ja suhteista mitä nyt on ollut että kaikki on ollut turhaa. Sitä on huomannut kasvaneensa paljon ja oppivansa jotain et hei tämä ei toimi näin. Näin yleensä kaikki mitä on tullut koettua elämässä ei oo mun mielestä ollu turhaa tai et toivoisin et näin ei olisi tapahtunu.

No koulu hommathan mulla on jääny ihan rästiin ja nootin itseäni myös tuutori hommista, kun en oo niin hyvin kyennyt oleen mukana. Toivonkin et meidän tulevat tuutorit muistaa tän et välillä voi tulla vaikeita aikoja ja sillon kannattaa kuitenkin aina pistää itsensä etusijalle. Kun itse voi hyvin niin pystyy paremmin auttaan muitakin asioissa.

En tiedä oikein onko se hyvä vai huono puoli että en osaa feikata tunne tilojani jos masentaa niin sit masentaa ja ei hymyilytä, mutta sitten jos taas on hyvä olla ja iloinen kyllä sen huomaa. Ainakin on saanu kuulla kommentteja tämmösinä aamuina et "kylläpä sää sädehdit tänää".

Kyllä mää yhä edelleen osaan nauttia pienistä asioista tässä tätä kirjotellessa oon kuunnellut Jonne Aaronin Onnen Vuodet albumia ja täytyy myöntää et en aluks keikoilla tätä kuullessa niin paljoa tykännyt tästä, mutta nyt nään tän levyn ihan uusin silmin. Tää on hyvä ja tästä tulee hyvä olo. Olin viime viikonlopun kuumeessa ja nyt alkaa olo huomattavasti paranee. Toivon kyllä et paranisi kokonaan ennen torstaita. Silloin tosiaan on tuo Jonne Aaronin uusimman albumin levyn julkkari keikka. Oli pakko ostaa tuonne lippu, vaikka tiedän että tää kuukausi tulee oleen tukalin raha tilanteen vuoksi. Damn you hammaslääkäri.
Toivon vaan että mun rahat tosiaan riittää siihen Desucon Frostbiten lippuun vielä.

Isänpäivä meni tosiaan sairastellessa ja isä oli kyllä työporukan kanssa laivalla koko viikonlopun joten vähän harmitti ettei isän kans kerenny viettään aikaa laitoin tietenkin viestiä isälle, että on mulle rakas.
Huvitti kyllä hieman kun isä oli sanonu äitelle et tarvitsen normaalin/tavallisen miehen. No siinäpä haastetta kyllä sitten kerrakseen ja äiti nyt oli sitä mieltä että netin kautta ei voi sitä oikeaa löytää mutta, mää en kyllä usko elokuva kliseiseen satumaiseen kohtaamiseen että esim. törmäisin johonkin kivaan kaveriin kadulla ja siinä olis sitten se mun sielunkumppani. 

No nyt on kuitenki pakko keskittyä kouluhommiin et saan rästit pois alta ja aion nauttia mun elämästäni näin keikkoja, musiikkia, kavereita, cosplayta ja videopelejä kyllä sen sit tietää kun se oikea tupsahtaa elämään.

Tähän loppuun mun mielestä mikään muu ei voi sopia paremmin kuin tämä loppujen lopuksi elämä on ihanaa kaikkine huonoine ja hyvine kokemuksineen. On kuitenkin niin paljon pieniä asioita mistä voi nauttia koko sydämellä. 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

itsestään oppimista lanit ja keikkoja

No täs syksys on ollu paljon kivoja asioita sekä huonoja myös,
mää oon saanu uusia kavereita kiitos bion poppoo että ootte ottanu mut mukaan.
Foolaneilla oli taas uusia ihmisiä ja tietenki vanhat ihanat tutut naamat oli paikalla.
Kiitos taas Foolan jengille mahti viikonlopusta ja sai ajatuksia välil muualle.
Talvella tai keväällä taas seuraavan kerran lanitellaan :)

Mutta joo on täs syksys ollu ikäviäkin asioita yksi ystävä sanoi hyvästit aika ilkeällä tavalla, kun mietin useamman kuukauden et onko kaveri tyyliin kuollu kun en mitään ole kuullut henkilöstä ja sit saa viestiä et on ollu hiljaa koska on pistänyt välit poikki monesta eri syystä, mutta olisi ollut kiva jos olisi heti sanonut asiasta et ei haluu olla tekemisissä eikä sillai et toine on huolissaan kaverista et onko jotain sattunu.

Toinen on myös se että tuli todettua se että musta vain ei ole tähän välimatkaan ja tähän parisuhteeseen, tarvitsen niin paljon enemmän suhteelta kun sen että saat jakaa arjen sen muutaman päivän toisen kanssa kerran tai pari kuukaudessa, pahalta se tuntuu mutta en aio kuluttaa itseäni ja jaksamistani loppuun parisuhteen takia suhteessa kuitenki pitäisi olla onnelline eikä stressata sitä että ei ole rahaa mihinkää, matkustamine väsyttää joutuu oleen poissa perjantain tunneilta että pääsee toisen tykö koska bussit menee huonosti.  Ja muutenki et on paha olla. kyllähän suhteissa aina tulee komplikaatioita, mietin kyllä useampaan otteeseen onko se väärin että on halunnut yrittää kaikkensa että tästä voisi tulla jotain mutta sitten on huomannut sen et omat voimavarat ei vain riitä siihen. syyllistän aika paljon itseäni tuosta mutta haluan myös antaa anteeksi itselleni, me kaikki ollaan kuitenki ihmisiä ja jokaisella omat rajansa mihin pystyy, tää oli mulle kaikki uutta.

Mutta ainakin opin taas monia asioita itsestäni, kuin tärkeetä se on että yhdessä tekee asioita ja kokee asioita ja jakaa tosiaan sitä arkea enemmän yhdessä, kaipaan myös ymmärrystä siihen että oon herkkä kun mikä ja sen että ei enään ikinä näin pitkää välimatkaa. Tarvii myös sen samanlaisen ajatusmaailman asioista mie haluun normaalin avioliiton ja normaalin perhe elämän tulevaisuudessa ja haluan asua täällä etelässä lähellä tamperetta, helsinkiä ja lahtea, pitkät välimatkat tosiaan vaatii molemmilta tosi paljon ja tosiaan paljon sitä tasapuolisuutta.

Extempore reissuja harrastan yhä edelleen oli mukava lähteä katsomaan lord of the lostia parin päivän varotusajalla aluksi oli tosiaan niin et en olisi keikkaa lähtenyt katsomaan mutta just ja just sai rahat kasaan siihen että riitti rahat matkoihin ja lippuun. Mahtavuuttahan tuo keikka oli.
Nyt odottelen Jonne Aaronin uusinta levyä omaan pukin konttiin ja julkkari keikkaa siitäkin on hetki kun Jonnea viimeks kävi kattomas, Negative ikävähän on kyllä suuri ja kaipaan niillekin keikoille koko vähän väliä.

Kohta tosiaan tulee joulu ja pitäs olla vaikka mitä valmiina ja tuntuu että meillä koulussa kusee kaikki ryhmä projektit mitä nyt on menossa näitä oo mietitty yhtään fiksusti loppuun.

Mutta kyllä asiat tästä aina parempaan suuntaan menee ainoa tie pohjalta on ylöspäin

Syyslomal tuli kateltua tätä yks suosikki sarjoista

mul on joskus tylsää tunneilla

Palasin kirjojen pariin ajattelin et tää on hyvä lukea nyt syksyllä läpi uusiks

talvi tuli talvi meni no kyl se taas kohta sielt tulee


ei pysty meil o lanit

maanpäälline tähtitaivas


naiset kävi kuumana eturivis

lord of the lost meikkaukset

se tunne kun syöt nuudeleita viikon

löyisn aikoja sit tän nahka korsetin kirpputorilta

koska halloween

Hakoween asuni oli kiva tuomaroida paras asu

aurinko paistanu hämeenlinnas tääkin on ollu kiva ilmiö välil

raudoissa nyt yks kiva asia mitä ala asteel ei ollu mut nykyään saa valkata noitten kumilenkkien värit kui siistiä!

Pena the pääkallo pullo <3

vastapäisel kamul oli lani maskotteja
 


maanantai 6. lokakuuta 2014

tuutorointia, hallitus toimintaa, kaukosuhde, oikomishoitoa ja mitä muuta?

Koulun alusta on jo jonkin verran aikaa ja ne ekat viikot oli todella raskaita ja väsytti todella paljon tuutorina on ollut mukava olla ja tykkään yhä edelleen hakossa mukana olemisesta ja tulihan musta Foolan järjestäjäkin. Meillä on aika paljon tiedossa aika paljon nyt projekteja ja muokkausjuttuja pitäisi muokata puvun takista liivi jouluun mennessä ja miettiä mitä voisi saada aikaan vanhoista miesten housuista, ilmoittauduin mukaan myös muotoilu projekti I ja toivon että mun asiakas työ kaverille halloween asuna hyväksytään siihen kurssille niin ei sitä sit sen enempää tarvi pähkäillä.

Traconkin tuli ja meni ja oon tyytyväinen mun Eric cossiini vaikka päivän selväähän se on ettei semmosella ncc tyylises kisas pärjätä mitenkään. Kivaa kuitenki oli harmitti kyllä ihan mielettömästi, että Henri ei paikan päälle päässyt.

Kyllä tää välimatka on ihan syvältä jos joku iso miinus puoli tästä suhteesta pitäisi sanoa niin se on tuo.
että yrittäpä täs opiskelijana sit olla hyväs suhtees ja myös ylläpitää suhdetta sillä et matkustat toisen tykö, mutta välimatka on mieletön ja opiskelija alennuksil matka maksaa kuitenkin sen 70-90 e kun opintotuesta jää käteen laskujen jälkeen 150 e. Joten mistäs otat pois harrastuksista, ruuasta, opiskelu tarvikkeista ja materiaaleistako, että pääsee viikonlopuksi toisen tykö ja maksaa sen 70-90 e?

pitäs suorittaa autokoulukin loppuun mut ei mul semmoseen varaa ole yhtään.

Toinen mikä täs nyt on vienyt omaa jaksamista ihan mielettömästi on raudat, oikomishoito ja tästä aiheutuvat niskajumit, jatkuva päänsärky kasvojen puutuminen ja se et leuka on koko ajan jännittyneenä yrittää siinä sit nukkua hyvin kun koko ajan sattuu. Lukasin tässä vielä läpi tuota info kirjasta mikä mulle annettiin taysista pari vuotta sitten kun en vielä ollut varma halusinko tähän oikomishoitoon mukaan.  Elikkä siis rautoja mun pitäs kestää vielä vuosi ainakin ja ehkä vähän enemmän, siihen asti kunnes mun hampaat on saatu semmoseks kun ne halutaan ennen leikkausta. Olihan info kirjases siitäkin että tää tulee oleen henkisesti/fyysisesti raskasta, pitäs olla motivoitunu tähän ja kärsivälline. En oo kärsivälline sit yhtään no luovuttaja en ole mut mul ei oo mikään paras kipukynnys ja varsinkin nyt kun tää päänsärky on ihan jatkuvaa niin toivois vaan et leikkaus olisi jo ja pääsisin eroon raudoista sekä toivon mukaan tästä jatkuvasta päänsärystä ja toivon myös tosiaan et tää kaikki johtuu tästä purennasta sekä näistä raudoista. No mun hammaslääkäri aikoo soitella tällä viikolla ja koitan saada selville pystynkö tätä olotilaa helpottaa mitenkää millään. koska jos pitäs jaksaa vuosi opiskella 24/7 kestävän säryn kans ei kiitos.

No on tässä hyviäkin asioita ollut edellisen viikon ajan. Henri oli tääl koko viikon käytiin kattoon Deathstarsia 29.9. Tampereella ja sinne olin ostanut ton vip lipun. (tästä ehkä olisi voinut säästää enemmän, mutta mää oikeesti haluan myös elää ja toteuttaa unelmiani jos se on mahdollista) Pääsin siis tapaan yhtyeen jäsenet ja saihan siinä sit kaikkea kivaa fani krääsää ja pääsin näkeen klubin backstagen. Keikka oli kyllä mahtava ja oli sen jälkeen kyl väsy. Viikko meni kyllä nopeasti ja viime viikonloppuna käytiin Henrin kaa syömässä jack the roosterissa ja sen jälkeen sit käytiin kattomas Machinae Supremacya tämäkin oli mielettömän hyvä mutta olisivat voineet kyllä aloittaa aikasemmin keikkansa.

Kahteen yöhön en ole saanut nukuttua kunnolla ja haluisin vain itkeä paljon ja mää en tykkää siitä kun en voi vaikuttaa asioihin oikeestaan mitenkää mua ei hyödytä pyytä toista ajatteleen muuttoa tänne mun kanssa, päänsärkyyn ei auta särkylääkkeet tai ei ainakaan 400 mg. Omalla tavaallaan nyt kaipaan myös kotia porukoiden tykö. Täällä ei oo vaan ketään keneltä sais tukea ja turvaa.


Tähän loppuun paljon kuvia ja fiiliksiä tästä parin kuukauden varrelta