torstai 9. tammikuuta 2014

Days i'm living for

Takaisin koulun penkille yhtä vuoristorataa tämä on ollut joulusta lähtien.
Tunteet ovat joskus syvältä, mutta ei niille mitään voi.. rakastuin sydämeni pohjasta ihan väärään ihmiseen joka ei ansainnut sitä ollenkaan, hän löytää kaiken tämän vielä edestään jonain päivänä, missä on ihmisten kunnioitus ja moraalit? en ymmärrä yhtään kaksnaamaisuutta ja valehtelua ja se et naiset on lähteny vielä tuon miehen vetkuteltavaksi tietäen että mää seurustelin hänen kanssaan.

No ihan se ja sama kuhan saan nytten itseni kasaan se on tärkeintä sekä se että saa sovittua asioista jos jotkut vaan pystyisivät siihen en mä ole niin pelottava.

Kohtaamiset henkilön kanssa sattuvat ja vaikka olenkin vahva persoona niin siinä vaiheessa hajoan pieniksi paloiksi, mua ei vain koskaan aikaisemmin ole satutettu näin paljon vaikka onkin satutettu ja tehty kusipäisesti aikaisemminkin, mutta tämä se tunne että sinua on hyväksi käytetty ja että olit vain laastari suhde eikä sulla eikä niillä hyvillä asioilla ollut mitään merkitystä ei edes riitä kertomaan mitä käyn sisälläni.

tiedän että aurinko paistaa vielä mutta nyt se on kaukana

löysin itselleni täksi vuodeksi ihan oman kappaleenkin sonata arctica soi siis ahkerasti i podista ja kotona.

...älkää enään satuttako minua olen nähnyt ja kokenut ihan tarpeeksi ikäviä asioita tässä maailmassa!

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti