sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

No tears, only dreams

Omat unelmat on kehittynyt tässä koko ajan vahvemmiksi entisestään ja omat tavoitteet elämälle. Täytyy sanoa että olen myös onnellinen että tosi moni mun unelmista on toteutunut jo vaikka nekin on vienyt todella paljon aikaa ja useamman vuoden ennen kuin on toteutunu, mutta siksi mulla on vahva usko mun omiin unelmiin et kaikki on mahdollista ja että ihan hyvin voi toteutua. Mun realistisin ja isoin unelma on mulle kuitenkin semmonen,  mihin en usko niin kunnolla. Siihen rinnalle tarvitsee vain sen sopivan ja oikeanlaisen ihmisen ja se vasta on osittautunut hankalaksi. 

Ajatella, että voisin unelmoida ihan hyvin siitä että menestyisin vaatehommissa, ompelussa ja suunnittelussa ja sitten tienaisin hyvin, tai että voisin matkustella ympäri maailmaa ongelmitta, tai että minusta tulisi joskus tunnettu taiteilija. Mutta ei en unelmoi mistään näistä eniten unelmoin siitä, että miulla olisi lämmin koti jonka jakaa toisen kanssa, jakaa arki, ilot , surut ja huolet, yhteiset unelmat, tapahtumat ja paljon monia muita asioita. Oma perhe on myös semmoinen mistä unelmoin. Työpaikalta en tule ikinä vaatimaan liikoja arvostan sitä että raha riittäisi siihen, että voi elää, on ruokaa ja vaatteita ja että laskut pystyy maksamaan. Tiedän kyllä, että en ole helpoin ihminen parisuhteessa, olen hyvin temperamenttinen ja tunteeni saattavat heittää helposti kärryn pyörää iloisesta voin tyllä hyvin helposti todella surulliseksi ja vihaisena, jos siihen on vaan aihetta niin olen sit todella vihainen. Saatan olla ylihuolehtiva, tarkka ja vaativakin kai? mutta kuitenkin olen todella tunnollinen ja jos jostain välitän aidosti niin sitten välitän koko sydämeni pohjasta ja olen valmis tekemään töitä toisen eteen ja myös näkeen vaivaa parisuhteen eteen. Ja jos parisuhteeseen ryhtää niin miun kohdalla se ei ole sitä että no katsellaan jos tästä tulis ehkä jotain ja et katellaan siinä samalla sivussa jos löytisi ehkä parempi nainen, tai siitä että parisuhde perustuisi vaan seksiin ei kiitos. Kaikki muu on mulle paljon tärkeämpää. 

Jos jotain piirteitä toivon niin ensimmäinen on se että hyväksyisi minut semmoisena kun olen ja arvostaisi minua tämmöisenä sekasikiönä. Hyväksyisi sen että kuuntelen musiikkia ihan laidasta laitaan ja toivon mukaan löytyisi kuitenki muutama yhteinen suosikki yhtye joita voisi sitten yhdessä fiilistellä ihan täysillä. Toivoisin myös että jaksaisi ja haluisi lähteä erilaisiin tapahtumiin kanssani keikat, lanit, erilaiset festarit, käsityö- tai keskiaikamarkkinat, infektio, syn/\psin tyyliset tapahtumat, conit itselle rakkaimpia on kuitenkin conit, keikat ja infektio, syn/\psi. Tykkäisi laittaa ruokaa kanssani mutta toivon myös, että saisin kokkailla itekseni ja leipoa. Kestäisi sen että ommellessani, tiskatessa tai siivotessani lauleskelen ja hyräilen hyväntuulisesti. Olisi tukena silloin kun on suruja ja hätä ja kaipaa sitä olkapäätä johon turvautua. Haluisin tietenkin myös omaa aikaa joskus ja tehdä omia juttuja, keikoillakin ja tapahtumissa haluisin varmasti joskus käydä yksinkin, koska osittain olen tottunut siihen. Haluisi katsella elokuvia kanssani, käydä elokuvissa ja myös seurata lempi tv-sarjoja ja jännittää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tykkäisi ehkä käydä tanssimassa kanssani vaikka infektion hämäryydessä ja nauttia musiikista. Arvostaisi omalaatuisuutta ja kenties olisi myös omalaatuinen persoona positiivisella asenteella. Näitä itse asiassa olisi vielä lisää vaikka kuinka! Samalla mitalla olisin mukana toisen elämässä.
kai elämäni jossain määrissä on rikas ei rahallisesti mutta kokemukset mitä tähän mennessä olen kokenut ovat kasvattaneet, saaneet minut hymyilemään ja itkemään enkä näistä mitään vaihtaisi pois.



Tämän paremmin ei voisi kuvata fiiliksiä joka päivä

Tässä on kaiken pointti jos toisesta välittää niin kyllä sitä tehdään töitä sen eteen ja osoitetaan se.


Ja tähän loppuun tämä Sonata Arctican musiikkivideo, tämän kauniimpaan videoon en ole törmännyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti