tiistai 11. marraskuuta 2014

Kun tarvitsee aikaa itselleen.

Täytyy myöntää et mut sai aika maahan ja masentuneeks, kommentti että en ollut minkään arvoinen. Tyhmää oli itse lähteä miettimään tuota edes et mahdanpa olla kamala ihminen, kun noin sanotaan. Itse en voisi kuvitellakaan sanovani kaikista säädöistä ja suhteista mitä nyt on ollut että kaikki on ollut turhaa. Sitä on huomannut kasvaneensa paljon ja oppivansa jotain et hei tämä ei toimi näin. Näin yleensä kaikki mitä on tullut koettua elämässä ei oo mun mielestä ollu turhaa tai et toivoisin et näin ei olisi tapahtunu.

No koulu hommathan mulla on jääny ihan rästiin ja nootin itseäni myös tuutori hommista, kun en oo niin hyvin kyennyt oleen mukana. Toivonkin et meidän tulevat tuutorit muistaa tän et välillä voi tulla vaikeita aikoja ja sillon kannattaa kuitenkin aina pistää itsensä etusijalle. Kun itse voi hyvin niin pystyy paremmin auttaan muitakin asioissa.

En tiedä oikein onko se hyvä vai huono puoli että en osaa feikata tunne tilojani jos masentaa niin sit masentaa ja ei hymyilytä, mutta sitten jos taas on hyvä olla ja iloinen kyllä sen huomaa. Ainakin on saanu kuulla kommentteja tämmösinä aamuina et "kylläpä sää sädehdit tänää".

Kyllä mää yhä edelleen osaan nauttia pienistä asioista tässä tätä kirjotellessa oon kuunnellut Jonne Aaronin Onnen Vuodet albumia ja täytyy myöntää et en aluks keikoilla tätä kuullessa niin paljoa tykännyt tästä, mutta nyt nään tän levyn ihan uusin silmin. Tää on hyvä ja tästä tulee hyvä olo. Olin viime viikonlopun kuumeessa ja nyt alkaa olo huomattavasti paranee. Toivon kyllä et paranisi kokonaan ennen torstaita. Silloin tosiaan on tuo Jonne Aaronin uusimman albumin levyn julkkari keikka. Oli pakko ostaa tuonne lippu, vaikka tiedän että tää kuukausi tulee oleen tukalin raha tilanteen vuoksi. Damn you hammaslääkäri.
Toivon vaan että mun rahat tosiaan riittää siihen Desucon Frostbiten lippuun vielä.

Isänpäivä meni tosiaan sairastellessa ja isä oli kyllä työporukan kanssa laivalla koko viikonlopun joten vähän harmitti ettei isän kans kerenny viettään aikaa laitoin tietenkin viestiä isälle, että on mulle rakas.
Huvitti kyllä hieman kun isä oli sanonu äitelle et tarvitsen normaalin/tavallisen miehen. No siinäpä haastetta kyllä sitten kerrakseen ja äiti nyt oli sitä mieltä että netin kautta ei voi sitä oikeaa löytää mutta, mää en kyllä usko elokuva kliseiseen satumaiseen kohtaamiseen että esim. törmäisin johonkin kivaan kaveriin kadulla ja siinä olis sitten se mun sielunkumppani. 

No nyt on kuitenki pakko keskittyä kouluhommiin et saan rästit pois alta ja aion nauttia mun elämästäni näin keikkoja, musiikkia, kavereita, cosplayta ja videopelejä kyllä sen sit tietää kun se oikea tupsahtaa elämään.

Tähän loppuun mun mielestä mikään muu ei voi sopia paremmin kuin tämä loppujen lopuksi elämä on ihanaa kaikkine huonoine ja hyvine kokemuksineen. On kuitenkin niin paljon pieniä asioita mistä voi nauttia koko sydämellä. 

2 kommenttia:

  1. "Huvitti kyllä hieman kun isä oli sanonu äitelle et tarvitsen normaalin/tavallisen miehen. No siinäpä haastetta kyllä sitten kerrakseen ja äiti nyt oli sitä mieltä että netin kautta ei voi sitä oikeaa löytää mutta, mää en kyllä usko elokuva kliseiseen satumaiseen kohtaamiseen että esim. törmäisin johonkin kivaan kaveriin kadulla ja siinä olis sitten se mun sielunkumppani."
    Normaali/tavallinen ei kuulosta hyvältä. Varsinkaan jos itse ei koe sellainen olevansa. :D Tulee mieleen järkisuhteet, joista puuttuu tunteet ja intohimo, vaikka sellaiseen voi päätyä myös omanlaisensakin ihmisen kanssa ja tavallisen kanssa taas kokeakin suuriakin tunteita. Mutta entä jos ei ole riittävästi yhteistä toisen kanssa, kun se toinen on niin "tavallinen."? Kyllähän ihmiset, joita muut pitävät outoina ja epänormaaleja, voivat sanoa itseään ihan normaaleiksi. Mie ainakin pidän itseäni ja kaltaisiani normaaleina, mutten tavallisina.

    VastaaPoista