torstai 20. elokuuta 2015

Näin aamu yöstä

Nyt mulla on kerrankin aikaa kirjotella tänne pitkästä aikaa. Harjottelukin loppui ja se on nyt amkin osalta suoritettu pois alta jeee!
Oli hieno tajuta kun yli puolet harjottelusta oli tehty, että olisin voinut hyväksi lukea koko harjottelun aikasemmalla työkokemuksella. Noh ainakin tästä saa työtodistuksen itselle. Helsingin ympäristöä ei oikeastaan tule ikävä siellä on mukava käydä keikoilla mutta kyllä sitä aina töiden jälkeen halusi päästä kotiin Hämeenlinnaan, ehkä sitä on itselle löytäny sen koti kaupungin, missä tykkää olla. Hieman yli viikko koulun alkuun joten on oikeastaan mukava palata myös opiskelu kamujen pariin.

osa ajasta on menny siinä et yrittäny ahertaa traconin cossin kanssa mut saa nähdä saanko valmiiksi tätä harley quinnia ja tuleeko peruukki edes ajoissa. En edes oikein tiedä keitä kaikkia kavereita on tulossa coniin kun ei ole tullu niin kauheasti juteltua coni kavereiden kanssa. Oli itselle muuten mukava yllätys, että kesä desuconistakin tuli k18. kyllähän tämä nyt varmasti monia harmittaa mut itse tykkään sillä tämä nyt antaa enemmän mahdollisuuksia ohjelman järjestäjille ja pitäjille. No itse olen eniten käynyt kuuntelemas luentoja jotka ovat olleet k18 tai sitten menee sinne kauhun puolelle.

Traconia odotan kyllä innolla iltabileissä vihdoin ja viimein Machinae Supremacy <3. miettinyt jo jonkin aikaa milloin tuo yhtye tulisi oleen jossain conissa iltabileissä. Muistan myös kuinka oma coni tieni alkoi Tracon 4 joka oli vielä hervannassa jollain koululla ja jonotin ovelta lipun nykyään kaikki myydään loppuun ja liput viedään käsistä, hassua. Enkä ihan vieläkään tiedä miksi tämä cosplay harrastus vain vie mukanaan ja ei malta lopettaa. Ei varmaan ikinä tule sellaista vaihetta ettei jotain asua haluisi tehdä.

Mitäs muuten mulla on pitkästä aikaa kunnon cosplay into päällä, no hieman ehkä tullu rautojen ja aknen takia taas itsetunto vaikeuksia. Se on yllättävän vaikeata lähteä mihinkään ilman meikkiä, hieman surullista tuo, että kun katsoo peiliin niin ei ole tyytyväinen siihen mitä näkee.

Leikkausta mulla siirrettiin ensivuodelle ja pääsen helpomalla mitä aluks oli puhuttu joten hyvä näin.

Olen kyllä myös alkanut taas inhoamaan mun herkkää ja tunteellista puolta, mun on vaikeeta nähdä siinä mitään hyvää enään. Moni sanoo sitä et siinä on paljon hyviä asioita mutta, mää en oikein vieläkään ole oppinu siitä muuta hyvää asiaa kun luovuuden ja sen taiteellisen puolen mikä tuolta tulee ja tietenkin se et ne joista välittää aidosti ja on rakkaita niin sitä he kyl ovat mulle.
Äh ja huokaus





tiistai 16. kesäkuuta 2015

Thank you for the music

Mulla oli koko viime viikko vapaata joten otin mun lomasta tietenkin kaiken irti ja varasin itselleni reissun Ruotsiin ja lipun Gröna Lundiin sekä Abba museoon. Gröna Lundiin piti päästä Marilyn Mansonin takia ja kyllähän tämä reissu kannatti. Pääsin myös matkustaan ensimmäistä kertaa ilman vanhempia mikä toisaalta vähän jännitti.

Ti 9.6 oli illalla lähtö Turusta Tukholmaan ja eipä nyt laivalla sen kummosempia tullu tehtyä kun käytyä syömässä ja sitä ennnen vietin pari tuntia porealtaassa ja saunassa teki kyllä hyvää kun sai olla ihan rauhassa. Siitä sitten vain nukkumaan nätisti kun viideltä oli jo herätys aamulla.

en välitä muuten laivan ruoka tarjonnasta mut aamupala on kyllä aika jees
Olin varrannut keskiviikon ja torstain välille hotelli huoneen taisi olla joku Adlon niminen hotelli Tukholman juna-aseman lähellä. Nimeen en kauheasti kiinnittänyt huomiota kunhan oli yöpaikka sitten yöksi ja muisti missä se sijaitsi. Keskiviikko aamuna sai palloilla jonkin aikaa vanhassa kaupungissa sekä Tukholman keskustassas ja katsella mitä mistäkin löytää.

Hieman ennen 12 aamulla sai viedä kamat hotelli huoneeseen ja täytyy sanoa et helpotti paljon et osa hotellin henkilökunnasta osasi suomea joten tästä mukava plussa hotelille!

Eipä hotellis kauaa kerenny viettämään aikaa kun saikin suunnata nokan kohti Gröna Lundia. Hotellilta Grön Lundiin oli matkaa n.3 km joten se meni kävellen ihan mukavasti silloin oli vielä onneksi pilvistä mutta fiksuna ihmisenä olisin voinut jättää pitkän nahkatakin hotellille sillä loppu illasta aurinko paahtoi kyllä oikein mukavasti. Gröna Lundis sai jopa jonotella että sai rannekeen itselle ja että pääsi huvipuistoon sisälle eipä tällästä ole Suomessa tarvinnut tehdä. En tiedä sitten johtuiko tosiaan tuosta Mansonista mutta, jossain vaiheessa kuulemma siel oli portit pistetty kiinni kun 17 000 ihmistä oli sisällä huvipuisto alueella joten kyllähän siellä sitä porukkaa oli. Kerettiin kaverin kanssa käymään kauhutalossa, ennen kuin sitä istahti paikoilleen lavan eteen. No kauhutalosta sen verran että kyllähän tuo ihan hauska kokemus oli ja kyllä mua pelotti siellä ihan helvetisti kaveri sai mennä ihan rauhassa edeltä. Kirmasin aika vauhdilla siellä, joten ehkä jotkut asiat jäivät huomaamatta, yhessä välissä kuulemma joku käveli mun takana yhes huonees, mutta en tosiaan ollut huomannut kun halusin vain äkkiä pois sieltä talosta. Puolessa välissä tuota reittiä mitä käveltiin siellä talossa olisi tosiaan päässy jo ulos, mutta urheasti uskalsin talon kierroksen loppuun. Kaverin kanssa saatiin pari suomalaista poikaa siinä kiinni ja he sitten sanoivatkin meille, että juu menkää vaan edeltä. Kaveri siis tietenkin sai mennä edeltä kun en minä nyt uskaltanu.

Kauhutalon jälkeen sitten alkoikin yksi pisimmistä odotuksista istuskelin tosiaan sen lavan edessä 6-7 tuntia, mutta kyllähän se kannatti Manson oli hemmetin kova ja tuli kyllä kaikki vanhemmat hitit mitä itse odotti. Kyllä siinä pari tuntia kului mukavasti yhtä suosikki idolia seuratessa. Pienet tuulen puuskat olivat kyllä taivaallisia sillä kuuma siellä oli kun ihmiset olivat ihan lintassa toisiaan vasten.

Oli vaan pikkasen lämmin
Mikki ständit vaihtuivat vähän väliä kuten myös Mansonin vaatetus
Keikan jälkeen ei tosiaan muuta jaksanu kun vain mennä suoraan hotelille, mäkkärin kautta kyllä tuli kurvattua nopeesti, sillä nälkä oli myös aikamoinen.

Torstai aamuna sai myös herätä todella aikaisin sillä hotelli huone piti luovuttaa ennen 12 pois. Klo 10 sai suunnata jo kohti abba museo, sillä ajattelin että loppu päivän saisi sitten kulutettua tukholman keskustassa ennne kuin laiva lähtisi takaisin suomeen. Abba museo oli kyllä itselle hyvin mielenkiintoinen. Itseä kiinnosti eniten tosiaan ne esiintymisasut siellä, mutta tykkäänhän kyllä myös paljon heidän musiikistaan ja mamma mia elokuva on myös yks niitä suosikki musikaaleja jonka voi katsoa monta kertaa. Alkuun museossa oli iso valkokangas jossa sitten pyöri intro video ja tämän jälkeenhän sitten nuo Abba rallatukset soivat urakalla päässä. Tietenkin museossa sit tarkkaan oli kerrottu jokaisen jäsenen taustat ja yhtyeen alku, euroviisuista oli myös kerätty seinälle isompi teksti heidän päiväkirjastaan euroviisu kisoista. yksi huone oli sit täytetty kokonaan heidän levyillään ja kaikilla esiintymisasuilla.

Okei täytyy myöntää että tykkäsin tästä museosta aika paljon
Oli tuo aika inspiroivaa käydä vilkaisemassa noita esiintymisasuja tuli muutamat ideatkin jopa noista mitä mietin jos hyödyntäisi sitten omissa töissä joskus tulevaisuudessa. Sepä olisikin kun ensi vuonna tekee mallistoa ja sanooo sitten inspiraatio lähteiksi Abban esiintymisasut ja Marilyn Mansonin!

Torstai iltana oli myös jo kova ikävä ja kyllä tälläiselle maalaistytölle jo tuo tukholma oli aika ahdistava. Onneksi Helsinkiin on jotenkin onnistunut tottumaan jo työharjottelun parissa.

Mulla oli mukava loma viikko ja odotan kyllä innolla että pääsee taas Horror Shop töiden pariin ja työkavereiden kans tekeen hommia.

Onhan tuossa vielä tulossa muutamat mukavat tapahtumat kuten Lumous ja Wanaja festarit.



tein ruotsista figuuri löytöjä.





tiistai 19. toukokuuta 2015

Kipukynnys

En ole hetkeen lukenut kirjoja, vaikka kirjallisuudesta pidänkin paljon ja varsinkin jos on hyvä kirja joka vie tarinallaan mukanaan niin kyllähän noita tulee ahmittua.  Yleensä olen lukenut joko kauhua tai fantasiaa, muunlaisia ei oikein ole tullut luettua. Nyt ensimmäistä kertaa perehdyin erotiikka kirjallisuuteen. Eipä ole onneksi kyseessä 50 of grey vaan suomalainen teos nimeltä Kipukynnys. Kirjan ovat kirjoittaneet mies ja nainen salanimillä kertoen omista kokemuksistaan bdsm maailmassa. En ole sormellanikaan koskenut koko 50 shades of greyihin tai lukaissut yhtäkään sivua ja voin olla varma, että tämä on reipppasti parempi kirja kuin nuo yhteensä!

Muutamassa päivässä tuon tosiaan sain loppuun kun olin matkalla pohjoiseen.

Tykkäsin siitä miten kirja oli kirjoitettu, sopivasti arkea ja sopivasti kuvauksia sessioista ja kyllä siinä omakin mielikuvitus pääsi laukkaamaan mukavasti. Välillä tietenkin mietti, että hui en itse tuollaiseen lähtisi ja tuon täytyy tuntua ikävältä.

Jättäkää se 50 shades of grey villitys ja lukekaa mielummin tämä kirja, ihan oikeasti! Alkaa vaan jo huvittamaan otsikoinnit ja tuotteiden myynti erotiikka liikkeis "50 of grey-seksiä" niinkuin jossain iltalehden otsikossa mainittu tai sitten "50 of grey-tuotteet"

Ei kyllä kauheasti kiihota ajatus jos joku ehdottaisi, että "hei harrastettaisiinko 50 of grey seksiä vink vink"
EI!!! AAARGH!!!

Mutta palatakseni kipukynnykseen oli tuo aikalailla reippaasti itselle 5/5 kirja. Sai uusia ideoita ja myös hieman siitäkin ajatusta että tälläistä en halua kokeilla, jossain niitten rajojen kuitenkin pitää mennä.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Aika kuluu nopeasti, kun on kivaa

En ole kerennyt hetkeen mitään kirjoittelemaan työharjoittelu Horror Shopissa on vienyt mut aika hyvin maan uumeniin. Täytyy sanoa et tää on ollut kyllä paras töyharjoittelu kokemus ikinä ja jatkan sit harjottelua elokuuhun asti ja saan siinä sitten suoritettua toisen harjoittelun. Valmistunkin sitten siis aikaisemmin mikä on ihan hyvä vain. Tosta puodista on omalla tavallaan kyl tullut semmoinen koti paikka sinne menee mielellään joka aamu tekemään hommia ja tervehtiin työkavereita.
Oon tyytyväinen siihen, että oon päässy tekeen laidasta laitaan hommia tullu tehtyä piirros suunnitelmia, koruja, rusetteja voodoo nukkeja ja viikinki huppuja tähän mennessä. On ollut itselle mieluista hommaa kun käsin on päässyt askarteleen kaikkea kivaa!

Vaikka muuten onkin tässä sujunut hyvin niin on sitä myös ollut matkan varrella tässä semmoisia asioita mitkä on harmittanu. Ero teki itselle kuitenkin hyvää, se ei vain toiminut omalta osalta ei siitä sen enempää.

Toinen asia mikä tässä on sit harmittanu aika urakalla, on se, että tietää vain yksinkertaisesti, että oma mummu ei elä enään pitkään. Viime viikonloppuna käytiin katsomassa mummua sairaalassa ja no kyllä itsellä vieläkin on tunteet pinnassa, pelkäsin, ettei mummu enään tunnistaisi mua mutta kyllä sen huomasi katsessta ja siitä miten kättä puristi että muistaa vielä kuka kyseessä. Olen kyllä iloinen että mummu on jakanu omat lapsuuden tarinansa mulle ja kertonu taitelija Vilho Lammesta erilaisia tarinoita ja esitelly paljon kirjoja jotka hänestä kertovat. Mummu on mulle vain todella rakas henkilö.

Kaikesta tästä huolimatta mulla muuten menee hyvin ja käyn nyt säännöllisesti psykiatrilla että saan mun paniikkikohtaukset haltuun ja etten enää ikinä satuttaisi itseäni millään tavalla.

Innostuin maalaamisestakin uusiksi kun sain siihen kannustusta ja on ollut muutenkin mukava huomata kun on selkeesti löytänyt ne omat juttunsa mitä sitä haluaa tehä. Maalaminen on yksi noista asioista. Tanssimiseen olen myös panostanut enemmän aikaa ja toivon mukaan tässäkin vain kehittyisi entisestään. Ehkä joskus pääsen aloittamaan sen tankotanssin mistä olen niin pitkään haaveillut.

Raudatkin saan pian pois! muutama kuukausi vielä leikkaukseen ja sit tuokin operaatio on pois alta jesss! odotan aika innolla et mun purenta on kunnossa ja kasvojen profiili suora.


pitkästä aikaa hymyilen näille pienille asioille jotka tekevät minut onnelliseksi.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Sick like me

Olen aika paljo käyttäny tässä lähiaikoina miettimistä siihen millainen persoona oikeasti olen loppujen lopuksi ja mitkä on niitä juttuja mistä oikeasti pidän. Jotain asioita on jääny ihan ala-asteelta lähtien kuten piirtäminen tykkään siitä yhä edelleen todella paljon ja haluan oikeastaan taas panostaa siihen enemmän. Olen tietenkin myös miettinyt mitä sitä oikein haluan elämältä ja mitä en. Näihin kaikkiin olen tässä n. vuoden sisällä löytänyt ihan uusia asioita, mistä en voinu muutama vuosi sitten kuvitella edes tykkääväni. En kuitenkaa ole ollut yhtään sujut asioiden kanssa kun olen vain miettinyt et ei tälläsestä voi tykätä ja että pitäisi olla vain ihan erilainen henkilö ja vain se ns. herkkä ja ajatuksiltaan kaunis Heli. Haluan oikeastaan olla aika paljon itekseni ja kuluttaa aikaani työskentelyyn ja työharjottelun pariin mikä on aika harvinaista.

Kerrankin saan olla semmoisessa paikassa jossa tulee semmoinen olo että tää on ihan mulle tarkoitettu ja omalla tavallaan haluisin ottaa kaiken vain irti tästä työharjottelusta tai oikeastaan haluan ottaa kaiken irti tästä.

Oon tyytyväinen siihen että vihdoin ja viimein olen sujut itseni kanssa ja tiedän vain tarkemmin mikä on mun juttu ja mikä ei. Mielettömän helpottunut olo ja tästä kaikesta tuli itselle pieni positiivinen pilkahdus omaan elämään.

Tästä on hyvä jatkaa aamua ja odotan innolla taas että pääsee työkavereiden seuraan, koska tän parempaa työkaveri poppoota ei voi pyytää edes. 


tiistai 10. maaliskuuta 2015

enjoy the little things

Tuntunu jo yli kuukauden tosi kurjalta ja eilen pitkästä aikaa nauroin kotona omis olois katketakseni  kavereiden hölmöille jutuille ja nautin mun viikonlopusta sain katella leffoja stressittömässä seurassa ja istua vaan siinä ilman minkäänlaista tunnetta että pitäisi olla joku muu tai jotain muuta ja että pitäisi tehdä jotain. Ja no tää on taas ollut myös näitä hetkiä kun saa huomata kuin reagoi johonkin asioihin kuin lapsi tutulla oli kämpässää lasi akvaario hyvin iso ja mietin kauhukseni et mikä hirviö mahtaa olla lemmikkinä, mutta se olikin sitten ymmärtääkseni iguana! käärmeet ja hämähkit on semmosia että ei ei ei hyi mutta tuommone lisko menee.

Olotilani suurinpiirtein kun ensimmäistä kertaa elämässäni nähny iguanan kui siistiä!

Tälläisten henkilöiden seurassa sitä tuntee olonsa hyväksi, mulla on ikävä mun kavereita conikin meni vähän miten sattu ja hieman harmittaa että sielläkin sitten hengailin aika paljon yksin.Olisi myös kiva taas pelailla pitkästä aikaa..

Hiihtoloma viikolla en oikeastaan lomaillut juurikaan, mutta kävin katsomassa ensiferumia mikä sai kylä hymyn suulle myös pitkästä aikaa harmittaa että ne on vain olleet nyt vain tämmöisiä pieniä hetkiä ja sit on ajatellu että en halua palata arkeen ja elämääni.
Lomalla oli myös Schatten bileet tampereella ja tutustuin uuteen kaveriin. myöhemmin kyllä netin ihmeellisen maailman välityksellä, mutta tämäkin piristi kummasti en oo hetkeen oikeestaan minkään tapahtumien ansiosta tutustunu uusiin ihmisiin.
Sunnuntaina 1.3 oli tosiaan kamijo helsingissä pääsin tapaamaan artistin pikaisesti kylläkin kättelemällä mutta, olihan kamijo upea ilmestys ja hyvin viehättävä mies.

Keikasta myös sen verran että olotilani oli vain wow ja olin häkeltynyt kuin hyvän keikan kamijo veti, ihan hurmioituneena sieltä sai astella pois.

Mulle myös tehtiin nyt puolen vuoden hoito suunnitelmaa ja leikkauksellekin tehtiin jo alustava varaus elokuulle. Hieman jännittää kyllä mutta olen iloinen, oon vihannu näitä rautoja yli kaiken tän koko ajan ja sitä että mulla on oikeasti vino leuka ja nyt tää kaikki aiotaan korjata n. puolen vuoden päästä olen kyllä joo onnellinen tästä. Vihdoin ja viimein!

joten joo nautin yhä edelleen kyllä hölmöistä asioista ja innostun hölmöistä asioista

Parin viikon päästä alkaa mulla työharjoittelu horror-shopissa ja odotan aika innolla tätä saa nähdä mitä kaikkea sitä sit pääsee askartelemaan ja kehittelemään tuonne.

Haluan nauttia omasta olostani, kavereista, opiskelusta ja tulevasta työharjottelusta haluan tehdä asioita mistä tykkään, koska ne tekee mut onnelliseks ja aion pitää niistä kiinni.

ensi apukurssilla olin ihan täpinöissäni tästä :D


koulutyö muokkasin vanhasta miesten puvuntakista tämmösen
en oo ikinä tehny artistille lahjaa mutta kamijolle nyt tein tämmösen heittää kuitenki roskiin XD
Enskat <3
Hyrde <3
Paniikki kohtaukset ei oo kivoja yks ilta halusin satuttaa vaan itseäni ja tuhosin sitten puolet piirroksistani mitä vuosien varrella tehny sattu muuten sit enemmän kun mikään tein tämän siis uusiks pari yötä sitten

bodomiakin tuli käytyä kattomas joskus jouluna

enskat <3 dundun

kamijo <3

tästä sai huomata sen et on nukuttu hyvin vähän mut tuo liivi päällä on jees

schatten

kamijon keikalle oli tämmsöet meikit

ekaa kertaa oli keikal korsetti pääl ja tuo röyhelö paita

alkuvuodesta oli kasari bileet


Foolaneil kaveri pelas final fantasy 8 nostalgia! siitä se kaikki pelaaminen sillon 10 vuotta sit alkoi

toi hattu on vaan hyvä koska se lämmittää ja peittää korvat



Timo Timo muisti taas mua :3


maanantai 16. helmikuuta 2015

Just like the moon does we rise'n'shine'n'fall

Vielä viime syksynä sitä osas olla onnellinen ja nauttia asioista sekä itsetuntokin oli kohdallaan..
En oo hetkeen kirjotellu mitään, mikä kyllä harmittaa kun paljon on asioita mielessä ja kaikkea on kerennyt tekemään. No nyt on aikaa vaikka jätinkin oman muotoiluraportin hetkeksi taustalle. kouluhommia on aika rutosti ja niitä on kerennyt kasautumaan turhan paljon. Desucon Frostbitekin oli viime viikonloppuna siitä varmaan joskus sit teen oman asun prosessista oman jutun ja tapahtumasta harmitti kyllä että osa conista meni ihme draamaan ja turhiin puheluihin jotka vain pilasivat coni viikonloppua mutta no minkäs sille sitten välillä voi.
Mun pitäs olla onnellinen mut miks mää en ole, no okei kyllähän sitä kaikki pelaaminen ja ompelu tekee onnelliseks ja piirtäminen mutta sitten muuten, paniikkikohtaukset on taas palannu ja itsetunto on romahtanut aika täysin ja mul ei oo hetkeen ollu näin avuton olo. Pelkään taas tuntea ja haluisin pois tän osan musta et ajattelen vaan etusijalla muita kun itellä on paha olla.

Tuntuu siltä et mun pitäs olla toisenlainen persoona, käyttäytyä eri tavalla ja tuntuu vain siltä että pitää vakuutella muita ja pitää muiden ihmisten hyvää oloa ja itsetuntoa yllä. Ei en mää jaksa semmosta kun on ite maassa.

Haluisin vain kääntää pöydän ympäri kaikesta tästä sotkusta. Mutta en pysty en jaksa ja en tiedä missä se mun vahvuus on asioihin.

Mitä mää teen väärin?