maanantai 16. helmikuuta 2015

Just like the moon does we rise'n'shine'n'fall

Vielä viime syksynä sitä osas olla onnellinen ja nauttia asioista sekä itsetuntokin oli kohdallaan..
En oo hetkeen kirjotellu mitään, mikä kyllä harmittaa kun paljon on asioita mielessä ja kaikkea on kerennyt tekemään. No nyt on aikaa vaikka jätinkin oman muotoiluraportin hetkeksi taustalle. kouluhommia on aika rutosti ja niitä on kerennyt kasautumaan turhan paljon. Desucon Frostbitekin oli viime viikonloppuna siitä varmaan joskus sit teen oman asun prosessista oman jutun ja tapahtumasta harmitti kyllä että osa conista meni ihme draamaan ja turhiin puheluihin jotka vain pilasivat coni viikonloppua mutta no minkäs sille sitten välillä voi.
Mun pitäs olla onnellinen mut miks mää en ole, no okei kyllähän sitä kaikki pelaaminen ja ompelu tekee onnelliseks ja piirtäminen mutta sitten muuten, paniikkikohtaukset on taas palannu ja itsetunto on romahtanut aika täysin ja mul ei oo hetkeen ollu näin avuton olo. Pelkään taas tuntea ja haluisin pois tän osan musta et ajattelen vaan etusijalla muita kun itellä on paha olla.

Tuntuu siltä et mun pitäs olla toisenlainen persoona, käyttäytyä eri tavalla ja tuntuu vain siltä että pitää vakuutella muita ja pitää muiden ihmisten hyvää oloa ja itsetuntoa yllä. Ei en mää jaksa semmosta kun on ite maassa.

Haluisin vain kääntää pöydän ympäri kaikesta tästä sotkusta. Mutta en pysty en jaksa ja en tiedä missä se mun vahvuus on asioihin.

Mitä mää teen väärin?