maanantai 16. helmikuuta 2015

Just like the moon does we rise'n'shine'n'fall

Vielä viime syksynä sitä osas olla onnellinen ja nauttia asioista sekä itsetuntokin oli kohdallaan..
En oo hetkeen kirjotellu mitään, mikä kyllä harmittaa kun paljon on asioita mielessä ja kaikkea on kerennyt tekemään. No nyt on aikaa vaikka jätinkin oman muotoiluraportin hetkeksi taustalle. kouluhommia on aika rutosti ja niitä on kerennyt kasautumaan turhan paljon. Desucon Frostbitekin oli viime viikonloppuna siitä varmaan joskus sit teen oman asun prosessista oman jutun ja tapahtumasta harmitti kyllä että osa conista meni ihme draamaan ja turhiin puheluihin jotka vain pilasivat coni viikonloppua mutta no minkäs sille sitten välillä voi.
Mun pitäs olla onnellinen mut miks mää en ole, no okei kyllähän sitä kaikki pelaaminen ja ompelu tekee onnelliseks ja piirtäminen mutta sitten muuten, paniikkikohtaukset on taas palannu ja itsetunto on romahtanut aika täysin ja mul ei oo hetkeen ollu näin avuton olo. Pelkään taas tuntea ja haluisin pois tän osan musta et ajattelen vaan etusijalla muita kun itellä on paha olla.

Tuntuu siltä et mun pitäs olla toisenlainen persoona, käyttäytyä eri tavalla ja tuntuu vain siltä että pitää vakuutella muita ja pitää muiden ihmisten hyvää oloa ja itsetuntoa yllä. Ei en mää jaksa semmosta kun on ite maassa.

Haluisin vain kääntää pöydän ympäri kaikesta tästä sotkusta. Mutta en pysty en jaksa ja en tiedä missä se mun vahvuus on asioihin.

Mitä mää teen väärin?

2 kommenttia:

  1. Onnellisuus on monimutkainen juttu ja semmonen, joka täytyy hakea itse. Huono itsetunto on varmasti se suurin lähde surullisille ajatuksille, jos se pohja katoaa niin tippuu loput tavarat :Z

    Etpä sä varmaan muilta niin paljoo niitä kannustuksia tarvii. Enemmän itseltäsi, mutta sanottakoon että helpostihan sinusta näkee sosiaalisen, hauskan ja hienon persoonan, jolla on varmasti arvostavia ystäviä ja kavereita ja jolla on varmasti monia vahvuuksia. Eiköhän se näy jo tämän blogin kuvia selaamalla.

    Itsetunnon kehittäminen pahoissa tilanteissa tulee ihan omasta tsemppauksesta. Jatkuva epäily ja surulliset ajatukset johtavat vain enemmän surullisiin ajatuksiin. Jos mä alan epäillä kaikkea, mitä mä osaan nii ajan myötä kaninkoloo pitkin tajuun, että oon vaa kävelevä tyhmä kasa limaa. NOPE!

    Herää mielummin aamulla ajatuksiin hyvistä asioista, mitä olet kokenut lähiaikoina ja kerro itsellesi kuinka hieno ihminen olet. "olen kaunis" "olen sosiaalinen". Ihan vaikka ääneen peilin edessä. Kuullostaa tyhmältä, mutta Se on äärettömän tehokasta ;).

    Eipä sinun tarvitse olla kukaan muu. Olet sinä, mikä on hienoa. Välillä tehdään hyvin ja välillä tyhmiä asioita. Koko ajan opitaan enemmän itsestämme ja muututaan, mutta ei sitä täydy pakottaa.

    Toki ihan suullinen puhuminen vaikeuksista on aina auttavaa, jotta niitä ajatuksia saataisiin vähennettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tätä kommenttia oli kiva lukea, se on välillä jännä kuin sitä omalla tavallaan tiedostaa ne omat hyvät piirteet ja tietää että ne pitävät paikkansa, haluan välittää itsestäni ja toivoisin että tuon muistaisi useammin kun monesti se menee siihen että, mulle sanotaan et ajattaletko sää yhtään miltä muista tuntuu ja sit siinä vaiheessa oon unohtanu vaan itseni
      kyllä tämä tästä :)

      Poista