tiistai 19. toukokuuta 2015

Kipukynnys

En ole hetkeen lukenut kirjoja, vaikka kirjallisuudesta pidänkin paljon ja varsinkin jos on hyvä kirja joka vie tarinallaan mukanaan niin kyllähän noita tulee ahmittua.  Yleensä olen lukenut joko kauhua tai fantasiaa, muunlaisia ei oikein ole tullut luettua. Nyt ensimmäistä kertaa perehdyin erotiikka kirjallisuuteen. Eipä ole onneksi kyseessä 50 of grey vaan suomalainen teos nimeltä Kipukynnys. Kirjan ovat kirjoittaneet mies ja nainen salanimillä kertoen omista kokemuksistaan bdsm maailmassa. En ole sormellanikaan koskenut koko 50 shades of greyihin tai lukaissut yhtäkään sivua ja voin olla varma, että tämä on reipppasti parempi kirja kuin nuo yhteensä!

Muutamassa päivässä tuon tosiaan sain loppuun kun olin matkalla pohjoiseen.

Tykkäsin siitä miten kirja oli kirjoitettu, sopivasti arkea ja sopivasti kuvauksia sessioista ja kyllä siinä omakin mielikuvitus pääsi laukkaamaan mukavasti. Välillä tietenkin mietti, että hui en itse tuollaiseen lähtisi ja tuon täytyy tuntua ikävältä.

Jättäkää se 50 shades of grey villitys ja lukekaa mielummin tämä kirja, ihan oikeasti! Alkaa vaan jo huvittamaan otsikoinnit ja tuotteiden myynti erotiikka liikkeis "50 of grey-seksiä" niinkuin jossain iltalehden otsikossa mainittu tai sitten "50 of grey-tuotteet"

Ei kyllä kauheasti kiihota ajatus jos joku ehdottaisi, että "hei harrastettaisiinko 50 of grey seksiä vink vink"
EI!!! AAARGH!!!

Mutta palatakseni kipukynnykseen oli tuo aikalailla reippaasti itselle 5/5 kirja. Sai uusia ideoita ja myös hieman siitäkin ajatusta että tälläistä en halua kokeilla, jossain niitten rajojen kuitenkin pitää mennä.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Aika kuluu nopeasti, kun on kivaa

En ole kerennyt hetkeen mitään kirjoittelemaan työharjoittelu Horror Shopissa on vienyt mut aika hyvin maan uumeniin. Täytyy sanoa et tää on ollut kyllä paras töyharjoittelu kokemus ikinä ja jatkan sit harjottelua elokuuhun asti ja saan siinä sitten suoritettua toisen harjoittelun. Valmistunkin sitten siis aikaisemmin mikä on ihan hyvä vain. Tosta puodista on omalla tavallaan kyl tullut semmoinen koti paikka sinne menee mielellään joka aamu tekemään hommia ja tervehtiin työkavereita.
Oon tyytyväinen siihen, että oon päässy tekeen laidasta laitaan hommia tullu tehtyä piirros suunnitelmia, koruja, rusetteja voodoo nukkeja ja viikinki huppuja tähän mennessä. On ollut itselle mieluista hommaa kun käsin on päässyt askarteleen kaikkea kivaa!

Vaikka muuten onkin tässä sujunut hyvin niin on sitä myös ollut matkan varrella tässä semmoisia asioita mitkä on harmittanu. Ero teki itselle kuitenkin hyvää, se ei vain toiminut omalta osalta ei siitä sen enempää.

Toinen asia mikä tässä on sit harmittanu aika urakalla, on se, että tietää vain yksinkertaisesti, että oma mummu ei elä enään pitkään. Viime viikonloppuna käytiin katsomassa mummua sairaalassa ja no kyllä itsellä vieläkin on tunteet pinnassa, pelkäsin, ettei mummu enään tunnistaisi mua mutta kyllä sen huomasi katsessta ja siitä miten kättä puristi että muistaa vielä kuka kyseessä. Olen kyllä iloinen että mummu on jakanu omat lapsuuden tarinansa mulle ja kertonu taitelija Vilho Lammesta erilaisia tarinoita ja esitelly paljon kirjoja jotka hänestä kertovat. Mummu on mulle vain todella rakas henkilö.

Kaikesta tästä huolimatta mulla muuten menee hyvin ja käyn nyt säännöllisesti psykiatrilla että saan mun paniikkikohtaukset haltuun ja etten enää ikinä satuttaisi itseäni millään tavalla.

Innostuin maalaamisestakin uusiksi kun sain siihen kannustusta ja on ollut muutenkin mukava huomata kun on selkeesti löytänyt ne omat juttunsa mitä sitä haluaa tehä. Maalaminen on yksi noista asioista. Tanssimiseen olen myös panostanut enemmän aikaa ja toivon mukaan tässäkin vain kehittyisi entisestään. Ehkä joskus pääsen aloittamaan sen tankotanssin mistä olen niin pitkään haaveillut.

Raudatkin saan pian pois! muutama kuukausi vielä leikkaukseen ja sit tuokin operaatio on pois alta jesss! odotan aika innolla et mun purenta on kunnossa ja kasvojen profiili suora.


pitkästä aikaa hymyilen näille pienille asioille jotka tekevät minut onnelliseksi.